Joulukuun juttuja
Jotenkin vain ollaan jo vuoden tokavikassa illassa, what. Vasta tää joulukuu alkoi ja mietin että miten tuntuu ettei tää vuosi vaan lopu. Mutta kaikkea tosi kivaa on tapahtunut, tai lähinnä ihania hetkiä ja muistoja saatu. Esimerkiksi oli ne miun synttärit! Vitsit että siellä oli kivaa, näin pitkästä aikaa ystäviä, vaihdettiin kuulumisia ja käytiin hyviä keskusteluja, ja loppuillasta juttelu vaihtu musiikkiin ja tanssimiseen. Biletettiin osan porukan kanssa aamuyön puolelle ja kotona taidettiin olla joskus neljän maita, ja oon niin yllättynyt ettei tullut edes väliväsyä missään kohtaa! Kaikkinensa oon tosi tyytyväinen kaikkiin valintoihin juhliin liittyen, paikka toimi super hyvin, miun mekosta rikkoutu olkain ihan yllättäen mut saatiin se nitojan niiteillä korjattua ja tästä huolimatta tykkäsin miun lookista. Päädyin ruokatarjoiluissa aurinkokuivattu tomaatti-parmesaani pastaan ja kasaa itse -cocktailtikkuihin mihin oli valikoitavana lihapullia, lihattomia pullia, nakkipaloja, juustopaloja, viinirypäleitä ja kirsikkatomaatteja. Herkkuihin tosiaan tilasin sen kakun mikä oli niin hyvää, ja sen lisäksi karkkia, sipsejä ja keksejä. Oli tosi toimiva ja riittävä setti, eikä hintakaan pyörryttäny niinku niiden pitopalvelutarjousten kanssa. Kakun tilasin henkilömäärään nähden suositusta isomman koska haaveilin seuraavana päivänä ylijäämäkakusta, ja olinkin yllättynyt kun sitä jäi melko vähän kuitenkaan yli, toisaalta miun ihmiset ymmärtää hyvän päälle! Kerttiastiat oli tähän juhlaan tosi hyvät ja koristeluita oli sopivasti niin että tila näytti kivalta mutta siivoominen oli nopeeta.
Meillä oli sen verran hyvä boogie päällä sillon yöllä että muiden vieraiden lähdettyä siivottiin miun siskon ja molempien miesten kanssa kaikki roskat ja muut sekä kasattiin kalusteet pois jo valmiiksi, niin seuraavana päivänä ei tarvinnut kun pessä lattiat ja vessat ja pakata kamat autoon. Ihme kyllä miulla ei ollu myöskään mitään oloja joten sunnuntaikin oli kiva päivä! N oli tosiaan ekaa kertaa yökylässä ja muutenkin erossa meistä molemmista niin pitkään, mietin etukäteen että tuleekohan kova ikävä ja onkohan vaikeeta olla erossa mutta täytyy kyllä myöntää ettei ollut. Tätä oli kuitenkin niin pitkään jo odotettu ja tiesin että hänellä on kaikki tosi hyvin miun vanhempien luona, nautin täysillä aikuisten ajasta ja ystävistä ja vaan itsestäni huolehtimisesta hetkellisesti. Vasta sunnuntaipäivänä alkoi ikävä nousta ja kun hain N kotiin oli kyllä molemmin puolin tarve olla lähekkäin. <3
Synttäreitten jälkeen tuntu että tanssikauden viimeinen viikko vain hujahti ja viikko sitten valmistauduttiinkin jo N kanssa ensimmäiseen jouluun! En oo näin aikuisiällä oikein löytänyt omaa tapaa juhlistaa joulua vaan lähinnä päällimäisenä mielessä on aina ne asiat mitä en halua siihen sisältyvän. Nyt kun joulua ja siihen liittyviä perinteitä luo omalle lapselle, on ollut ihan eri fiilis koko touhusta! Meille tuli viime vuoden tapaan aito kuusi minkä koristeiksi tilasin aiemmin löytyvien lisäksi meille kaikille kolmelle nimikkokoristeet ja ne on aivan ihanat, sellaiset puiset missä on peiliakryylistä ne nimet ja värillinen tausta. Tilasin designpuu yritykseltä ja tuli siitäkin hyvä mieli että tuki samalla kotimaista käsityötä, kattelin tuolta myös jo että jos tilais lapsenhuoneen oveen sellaisen kauniin puisen nimikyltinki! Anyways, jouluaatto siis vietettiin aamusta kotona, mie sain nukkua vähän pidempään kun pojat nousi aikasemmin. Kun jaksoin kömpiä ylös keitin riisipuuroa, taustalla pyöri joulupukin kuuma linja ja sitten avattiin muutamat saadut lahjat kuusen alta. Iltapäivästä suunnattiin anoppilaan toisille isovanhemmille missä aika perinteinen meininki jouluruokien ja pukin käyntien kera. N oli maailman sulosin ja niin reipas, pukin tuomissa lahjoissa parasta oli lahjapaperit minkä kanssa jaksoi temmeltää pitkään! Hän sai mm. oman pulkan mitä ei vielä olla käyty testaamassa, mutta nyt kun tuli kivasti lunta voitaisiin korkata uusi vuosi pulkkaretkellä.
Joulupäivä taas meni pitkälti miun puolen isovanhemmilla, sinne tuli vähän muitakin sukulaisia niin meni aika jutellessa, syödessä ja N touhuja ihmetellessä. Ihailen aina miten tuo meidän vauva jotenkin sopeutuu tilanteisiin ja muuttuvaan ympäristöön nopeasti, nytkin vaikka oli vieraita ympärillä ja muu kuin koti paikkana niin hän jaksoi pitkään leikkiä ja seurustella ennen kuin tarttesi päiväunet ja sen jälkeen taas meni hienosti sosialisointi. Vähän jopa huvittaa että hänellä on miuta parempi kestävyys sosiaalisesti.. :D Illalla kun vauva kävi nukkumaan vietettiin aikaa kahdestaan, oli kiva vain rentoilla viinilasin kanssa ilman suurempia suunnitelmia oman kodin rauhassa. Oon rakastunut meiän kotiin taas enemmän ja enemmän tässä pyhien aikaan, jotenkin tää tunnelma on vaan niin meitä, ei mitään liikaa tai liian vähän. Tapaninpäivänä sain hieman enemmän omaa aikaa, muut lähti vielä sukuloimaan niin mie olin ensin kotona, sitten näin ystäviä ja jatkoin siitä salitreenin kautta taas kotiin löhöömään. Tuo salitreeni oli muuten paras minkä oon tehnyt synnytyksen jälkeen, kroppa tuntu vastaanottavaiselta ja oli sellanen rauhallinen olo eikä kiireen tuntua. Oon käynyt pari kertaa N kanssa salilla tässä joulukuun aikana ja siinä on lähinnä 0% rauhaa ja 100% kiirettä läsnä.. Vaihtelu tuntu oikein virkistävältä.
Nyt vietellään vielä vuoden vaihtuminen ja sitten palataan taas pikkuhiljaa arkeen, oon tehnyt kyllä kuntosalilla töitä mutta kevään tansseja en ole vielä aloittanut suunnittelemaan ja niissä riittää työnsarkaa. Jos jotain toivon tulevalle vuodelle niin jaksamista myös pitää parempaa huolta omasta hyvinvoinnista perhe-elämän ja työn ohella, salitreenien jatkuminen ois kyllä aika must että kroppa kestää kasassa. En oikein tykkää tehdä uuden vuoden lupauksia ja etenkin välttelen kaikkia elämäntapoihin liittyviä, joten skippaan ne tälläkin kertaa, mutta yhden lupauksen ajattelin tehdä; en osta mitään tavaraa/vaatetta uutena tai normaalihintaisena! Katsotaan tuleeko vastaan tilanteita missä päädyn tästä joustamaan mutta ainakin uskon että käytettynä tai alennuksella löytyy kaikki ja enemmänkin mitä ihminen tarvitsee kun vaan jaksaa vähän etsiä ja odottaa. Näillä mietteillä kohti vuotta 2026!