Moi kevät

Ja moi maailma! Oon herännyt sumun keskeltä tähän kauniiseen toiveikkaalta tuoksuvaan (vain vähän koirankakalta haisevaan) kevääseen ja elämään. Meillä on ollut ihan tavallinen mutta silti niin isojen muutosten pari viikkoa kun saatettiin vähän ehkä yllättäenkin minin imetykset päätökseen, ja so far very good. Parit vähän itkuisemmat yöherätykset ja päikkäreille käynnit se verotti mutta sen jälkeen mie ja hän ollaan nukuttu niin paljon paremmin että voisin ja olenkin itkenyt onnesta. En osaa oikeastaan edes kuvailla miltä tuntuu yli vuoden univajeella menon jälkeen herätä edes osana aamuista pirteänä, niin että takana on hyvällä lykyllä 8-10 tuntiakin lähes tauotonta unta. Lähes, koska edelleen kerran yössä kuuluu vähän nuhinaa mikä vaatii tutin laittamisen tai pari silitystä että uni voi jatkua. Se on kuitenkin niin pientä että tuntuu melkein turhalta asiasta edes mainita.

Miulla alkoi tosiaan nukkumisen haasteet jo raskauden puolella ja siitä samoilla vauhdeilla jatkoin yöheräilyihin vauvan kanssa, yhteensä siis laskisin 14-15 kuukautta menneen enemmän tai vähemmän väsyneenä. Ja joo kyllähän ne hormonit kantaa, hetken, mutta ei todellakaan miulla ainakaan puoliakaan tuosta. Oon sinnitellyt, toivonut, odottanut ja haaveillut että jossain vielä näkyy aika jolloin saan taas oman unitarpeen täytettyä ja sen myötä energiaa muuhunkin kuin selviämiseen. Ja sama siis pätee kyllä mieheenkin, vaikka toinen nousee lapsen itkiessä niin harvemmin toinen siitä voi ohikaan nukkua vaan herää myös. Tuntuu siis ihan järisyttävältä olla nyt tässä. Toki tiedän että tilanne voi muuttua milloin vain, hampaita on vielä tulematta ja ollaan nyt terveinä eikä esim. flunssan kaatamina, mutta otan tän silti voittona!

Isoimpia juttuja mistä huomaan energiatasojen nousseen on, että herään välillä aamulla jopa ennen N ja makoilen pienen hetken ennen kun kuuluu mitään ääntä hänen huoneesta. Näin ei todellakaan käynyt aiemmin. Toinen on, että jaksan priorisoida myös omaa hyvinvointia, ulkoilla ja liikkua enemmän, myös töissä on vihdoin alkanut tuntua siltä että parin viikon takainen flunssa on selätetty ja haluan alkaa ottamaan kropasta enemmän irti valmentaessa. Ja sitten superpiristävä asia; oon jaksanut ja halunnut harrastella muutakin, kuten askartelin viime viikolla itelleni avaimenperän ja muokkasin yhtä viime kesästä asti odottamassa ollutta kirppisostoa, mietin myös pitkästä aikaa että olispa jees pelata pleikkaria. Viimeisimpään liittyy vahvasti että saatiin mein autotallia laitettua, maalattiin seinä ja järjesteltiin “peliluola” käyttöön. Kodin laittamisen vimma on ollut vahvasti läsnä väsymyksestä huolimatta ja nyt en malttais odottaa että saadaan lisää kivoja juttuja tehtyä täällä. Lähetään itseasiassa viikonloppuna käymään rakennusmessuilla ihan huvikseen kattelemassa ja inspiroitumassa, kivaa! Myös työrintamalle olisi muutamia suunnitelmia, mutta niiden kanssa pitää odotella kesää ja hiljaisempia jaksoja. Aika menee kyllä niin nopeasti että kohta sitä ollaankin jo kesän kynnyksellä, ah tää kevät on niin tervetullut!