Kisafiiliksiä
Huh mikä viikonloppu takana. Näin torstaina on pikkuhiljaa tullu fiilis että kroppa alkaa rauhottumaan eikä käy ihan ylikierroksilla. Halusinkin nyt tulla purkamaan ajatuksia koko matkasta, kohti kisoja sekä itse kisoista!
Treenaaminenhan näihin kisoihin alkoi normaalia myöhemmin kun viimevuoden kisat siirtyivät huhtikuulta syyskuun loppuun, lokakuussa siis vasta päästiin näiden koreoiden kimppuun. Tavallisesti oon aloittanut kevään koreot jo kesällä joten tää tuntui todella myöhäiseltä, vuoden vaihteeseen mennessä oli kuitenkin kaikki koreot valmiita. Meillä on ollu jonkin verran sairasteluja ja haasteita kevätkaudella mikä vaikeutti kisavalmistautumista yksilö- ja ryhmätasolla, etenkin sellaisten pienten juttujen hiominen ja yhdenaikaistaminen muuttuu näissä tilanteissa vaikeiksi. Harmittavia tilanteita tanssijoille ja tuohan se luonnollisesti myös miulle lisästressiä ja sellasta riittämättömyyden tunnetta valmentajana kun koittaa venyttää omia voimavaroja kaikkien tarpeisiin ja samalla pysyä myös itse terveenä ja toimintakykyisenä. Rakastan kisoihin treenaamista, on niin motivoivaa puskea itteensä fyysisesti ja henkisesti eteenpäin mukavuusalueen ulkopuolelle kun tietää mitä kohti on menossa, mutta kyllä se työstä käy. Miulla oli omalla kohdalla kisavalmis olo jo oikeestaan kuukausi ennen kisoja, sen jälkeen alkoi olla raskaampaa odottaa että ne vihdoin tulee. Fyysisesti aloin olla aika loppuun venytetty ja kokoajan vaan oli pelko että kerkeää joku jylläävä tauti tarttua tai muuten mennä oma jaksaminen nolliin ennen kun päästään edes kisoihin asti. Onneksi kuitenkin selvisin kisoihin ilman mitään isompia vastoinkäymisiä, viisurin poisto tuli turhan lähelle ja vaikutti treeneihin särkyjen vuoksi mutta sekin onneksi meni loppujen lopuksi hyvin.
Lähdettiin tänävuonna kisamatkalle kolme tanssijaa vajaana mikä tietenkin harmittaa ja mietitytti jo lähtövaiheessa, koreoon jää aukkoja, parikohtia jää toteutumatta ja kuviot näyttää rikkonaisemmilta. Tälle ei kuitenkaan mahda mitään ja näitä kisoja kohti tehty työ kyllä kantaa näitä tanssijoita jotka nyt joutuivat jäämään pois tulevallakin kaudella. Matkustettiin Ouluun lauantaina ja saman päivän iltana olikin ensimmäisen tanssijan kisat, tokaa kertaa oli miun tekemä soolo discokisoissa ja se on kyllä ihan oma maailmansa. Myötäjännitin tietenkin tanssijan kanssa mutta tiesin että hän tulee selviytymään siitä hienosti, niinkuin tekikin. Oli upeeta nähdä hänet siellä loistamassa ja toteuttamassa yhtä haavettaan! Nostan kyllä hattua jokaiselle kuka lähtee tässä lajissa soololla tai duolla kisalavoille, ei oo mikään helppo paikka tanssia vieraaseen musiikkiin tuntemattomien tanssijoiden keskellä omaa tanssia kun muut painaa omaansa samoilla neliöillä. Mutta on se niin siistin näköstä että huh. Myös se kuinka äärirajoille tanssijat joutuvat omaa fysiikkaansa puskemaan on samalla kiehtovaa ja järkyttävää.. Kisoista mentiin hotellille syömään ja kreppailemaan hiuksia, aamulla herätys oli viideltä ja meikkailun ja hiustenlaiton jälkeen kisapaikalle lähdettiin ennen kasia. Yllätyin positiivisesti kuinka hyvin sain nukuttua yön eikä aamullakaan ollut tosi kovaa jännitystä kun vasta lavan takana odotellessa! Olisi hauska tietää jännittäisinkö samalla tavalla jos tanssisin muiden koreoita vai tuleeko suurinosa jännityksestä siitä että toivoo myös kaikilla valmennettavilla menevän tosi hyvin ja että kokonaisuus toimii. Viimeeksi oon tanssinut kisoissa toisen koreota joskus vuonna 2012(?), ja silloin jännitin kyllä aivan hulluna ihan kaikkea esiintymisessä, vähän on kuitenkin suhtautuminen kaikkeen muuttunut tässä kymmenessä vuodessa.
Eka kierros muodostelman kanssa meni vähän epävarman tuntuisesti, huomas että jännitys vaikutti omaan suoritukseen ja kokonaisuuteen. Eka kierros on siis esittelykierros nimellä ja tuomarit eivät kyseistä vetoa arvioi, vaikkakin ovat katsomossa sitä seuraamassa. Lavalla oli kiva olla ja jäi odottava fiilis varsinaisesta kisakierroksesta, mikä sitten päätyikin menemään huomattavasti paremmin! Kun katselen tanssia videolta tietenkin huomaan tyhjät paikat mutta onneksi yllättävän vähän ne silmään sieltä pisti, kaiken kaikkiaan tuosta jäi hyvä fiilis. Muodostelmien edustus Suomessa on tosi pieni, nytkin meidän sarjassa oli meidän lisäksi vain yksi joukkue ja myö saatiin tänävuonna 2. sija. Pienryhmien sarja oli päivän viimeinen eli sai nollata ihan rauhassa, ei ollut kiire oikeestaan minkään kanssa. Miulta kisasi samassa sarjassa kaksi koreota ja onneks ne oli järjestyksessä niin että kerkesin lavalta vielä vuoroa odottavien luokse ja näkemään heidänki vedon. Kaksi poisjääneistä tanssijoista olisivat olleet myös tässä toisessa pienryhmässä joten lavalle pääsi vain neljä kuudesta, se on pienryhmästä jo aika iso osa mikä tietysti jännitti jonkin verran, tilanteeseen nähden kuitenkin tanssijat veti super hyvin enkä vois olla ylpeempi! Meidän toisellakin pienryhmällä missä itse tanssin meni kokonaisuutena tosi hyvin, kun vertaa viime syksyyn ollaan hiouduttu porukkana yhteen paljon paremmin. Oma suoritus pienryhmässä jäi kaivelemaan mutta muuten oon ilonen meidän vedosta!
Aina kisasuoritusten jälkeen miulla purkautuu kaikki tunteet mille ei oo antanu tilaa kisavalmistelujen aikana. Ensinnäkin on super helpottunu ja huojentunu olo kun kaikki mitä ollaan niin pitkään valmisteltu ja odotettu saadaan vihdoin pakettiin. Sitten iskee myös kaikki se väsymys mitä vastaan on taistellu pitkinä päivinä ja valvottuina iltoina viimesten viikkojen aikana, oisin voinut onnellisesti nukkua useemman päivän putkeen jos ei ois ollu töitä tehtävänä. Tällä kertaa tuli myös pettymyksiä omaan suoritukseen ja niiden käsittely tuossa muiden tunteiden lomassa oli uuvuttavaa, on myös tosi turhauttavaa että nää pettymykset tuli viimesestä suorituksesta lavalla koska nyt se on väistämättä eka asia mikä itselle tulee kisoista mieleen jälkeenpäinkin. Nyt tiedän mitä en todellakaan halua tuntea uudelleen lavalta poistuessa jos vaan pystyn siihen yhtään vaikuttamaan, eli heti vaan kun palaudun oon innolla takaisin treenisalissa kehittymässä. Niin kuin omille tanssijoillekin sanon niin ne tunteet pitää vaan saada ulos omasta systeemistä, menneeseen ei voi vaikuttaa ja kohti seuraavia kisoja vaan entistä parempana!
