Ensimmäinen kolmannes päättyy; muutoksia arkeen

Nimittäin vuoden 2022 eka kolmannes päättyy tänään! Hullua. Oli niinku vuoden vaihtuminen, tammikuu, sit helmimaalishuhtikuu yhtenä parin viikon jaksona ja nyt ollaan näin pitkällä keväässä. Ei sillä että haittais, ootan kesää aivan älyttömästi ja alkuvuosi on ollu monella tapaa tosi raskas. Arki on ollut melko, noh, yksinäistä. Ei niin että olisin sitä jäänyt mitenkään murehtimaan ja jopa ehkä koska itse niin halusin, mutta on tullut jyyrättyä eteenpäin kuin pienessä putkessa sulkemalla pois kaikki ulkopuolinen. Otin tälle vuodelle aika tavoitteellisen otteen treenaamiseen, valmentamiseen ja ylipäätänsä tanssiin ja vaikka nautin siihen panostamisesta, on tää myös ottanut koville. Motivaation tai sitoutumisen kanssa ei oo ollut ongelmaa, mutta se on nakertanut välillä ettei kykene kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Esimerkiksi se että salitreenit jäi aika pitkäksi aikaa paitsioon harmitti vaikka tiesin sen olevan tarpeellista ja siitä sain irrotettua aikaa ja jaksamista tanssille. Salilla treenaaminen on kuitenkin miulle jopa enemmän henkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin lähde, koska voin siinä miettiä vain omaa tekemistä ja panostaa sen hetken vain yhteen tiettyyn asiaan, mikä ei taas vaikka tanssissa ole mahdollista. Ja joo, sitten vielä se että ihmisrauniona on vähän vaikee edes esittää jaksavansa muun muassa kohtaamisia ihmisten kanssa ja sillon kun on vapaa-aikaa oikeesti haluaa vain hautautua sohvatyynyjen väliin piiloon kaikelta.

Nyt kun oon ottanu aikaa palautumiselle ja ajatukset pysyy kasassa paria minuuttia pidempää oon huomannut etten voi jatkaa tällä tavalla arjen “pyörittämistä” (=pyörittämättömyyttä) jos haluun pitää itselle tärkeet asiat elämässä. Kun ei se kotielämä, ihmissuhteet, yritys, talous ja mielenterveys kumma kyllä itsekseenkään siellä itseään huolla. Korona-aika ja yksin yrittäjäksi siirtyminen on antanu oikeen mukavat olosuhteet miun sisäiselle introventille kasvattaa valtakuntaansa, ja harmikseni voin myöntää että nykyään tietynlaiset ihmissuhteet on miulle tosi vaikeita ylläpitää. Tuttujan, puolituttujen ja tuntemattomien kanssa sellaiset pinnallisemmat kontaktit ei oo ongelma, mutta sellaiset missä itsestä tulee antaa enemmän ja puhutaan diipemmistä asioista kuten tunteista ja kokemuksista meen helposti aika lukkoon. Oh god, kuinka terveeltä tää tällein kirjotettuna kuulostaa. Lohdutan itteeni sillä että sentään tiedostan tän asian ja koitan löytää syitä tälle. Aika tehdä myös ihan konkreettisia asioita sen eteen että voisin paremmin kaikilla osa-alueilla, ja tässä muutama mihin oon nyt tähän mennessä ruvennut.

Ostin paperikalenterin
Stressaantuneena huomaan etten halua seurata puhelinta ja sen ilmoituksia, mutta sitten roikun tyhjänpäiväsesti esim. instagramissa päivät pitkät harhauttaakseeni itteni kaikesta mitä pitäisi tehdä. Veikkaisin että aika monelle tuttu juttu. Noh, päätin että en halua enää laittaa ensisijaisesti puhelimeen ylös ajatuksia, tapaamisia, to do-listoja tai muita asioita, vaan haluan kirjottaa ne ylös ihan kynällä paperille. Huomasin myös tuossa maaliskuussa kun suunnittelin ja ompelin esiintymisasuja että rauhotun kun teen käsillä asioita. Ehkä käsi- ja taideteollisessa teininä opiskelu oli just tän takia miulle oikea paikka, sain kohdistettua omaa luovuutta ja ajatuksia käsitöihin eikä tullu riehuttua muiden asioiden äärellä niin paljoa. Mutta joo, nyt tosiaan haluan järjestellä miun arkea ihan kalenteriin.

Tein kotiin kotityökalenterin
Tää ajatus itseasiassa lähti tuosta paperikalenterin hankkimisesta, meiän arki on sellaista aikataulujen puoleen että ei miehen kanssa olla juurikaan samaan aikaan kotona muuten kun viikonloppuisin ja silloinkin vain osan päivästä. Tää tarkottaa myös sitä että harvoin tulee yhdessä tehtyä kodin askareita. Vaikka tykkään siististä kodista, oon aina ollu sellainen että elintila muotoutuu kuvastamaan miun mielentilaa, mitä enemmän ahdistaa = sitä sotkuisempi koti. Mieheni taas ylläpitää siisteyttä oikeastaan tilanteessa kun tilanteessa, eli ei varmaan tarvitse kauheesti pohtia kuka meillä on tehnyt enemmän kodin ylläpidon eteen asioita sen jälkeen kun rupesin yrittäjäksi. Kotityökalenterilla on tässä nyt monta roolia; ensinnäkin se muistuttaa miuta siitä mitä kaikkea pitää tehdä että tuo meidän kahden ihmisen + kahden kissan koti pysyy järjestyksessä, toisekseen nähdään mitä toinen on jo sinä päivänä tehnyt sillon kun itse on töissä, ja kolmanneksi saadaan jaettua nää tehtävät asiat tasaisemmin pitkin viikkoa kun sellaiset isot siivouspäivät ei oikein onnistu. Oon tästä itseasiassa aika innoissani!

Otan joka päivä pienen hetken yrityksen kehittämiselle
Uuden keksiminen ja suunnittelu on tosi vaikeeta jos stressaa ja ajatukset katkeaa jatkuvasti, tän takia yritystoiminnan ylläpitäminen on ollu raskasta tänä keväänä. Tai ylläpitäminen on ok mut kehittäminen ja eteenpäin vieminen on sit asia erikseen. Tässä haluankin ottaa itteäni niskasta kiinni ja joka päivä tehdä edes pienen asian yrityksen kehittämisen eteen, on se sitten markkinointia, uuden tuntitarjonnan kehitämistä, yhteistyötarjouksia, tulevan kauden suunnittelua tai mitä vaan. Oikeestaan tää on yks miun lempijutuista yrittäjänä kun saa keksiä ja kehittää, joten ootan että pääsen siihen taas kunnolla kiinni.

Ja pienen hetken ihan muille asioille
Haluun ottaa enemmän arkeen mukaan myös miun muita mielenkiinnonkohteita, sellaisia mitkä ei liity mitenkään yritystoimintaan. Nää on myös sellaisia millä en lisää fyysistä kuormitusta vaan muunlaisia harrastuksia, tällä hetkellä se tarkoittaa lukemista ja oon myös suunnitellut pari ompeluprojektia! Tiedän jo siitä kuinka hyvälle mielelle tuun ajatellessani näiden lisäämistä arkeen että just tällasia asioita kaipaan. Ei pakkoa tai deadlineja, vaan pelkkä tekemisen into sillon kun haluaa.

Sosialisointia ihmisten kanssa, niin livenä kuin etänä
Uskon että avainasemassa miun ihmissuhteiden ylläpidon vaikeuden helpottamisessa on se, että aloitan ottamaan yhteyttä läheisiin tyyppeihin ja ihan rehellisesti vaan myönnän että tää on muille nyt jostain syystä vaikeeta, mutta he ovat silti miulle tosi tärkeitä ja yritän työstää asiaa. Huomaa kuinka paljon tää on ollut miun mielenpäällä kun osaan näköjään jäsenöidä noin hienon lauseen asiasta. Vaikka niihin tilanteisiin ja keskusteluihin lähteminen esimerkiksi ystävien kanssa on tuntunut vaikealta ja joskus tulee myös epämukava olo sanoittaa omia tunteita, niin aina kun on päässyt viettämään aikaa heidän kanssa on olo niin iloinen ja uudistunu. Toivottavasti löydän taas sen Miinan joka järjestää illanistujaiset jos toisetki ja lähtee ilman kehotusta irti arkikaavoista.