Omaa aikaa
Vietin viime viikolla lauantain ihan itekseni kotona, kun Mikko ja N lähti isovanhemmille päiväksi, ja itseasiassa tänään on sama tilanne osan päivästä! Huomasin syksyn mittaan kun työt vei enemmän aikaa arjesta, että olin melko uupunut siihen etten päässyt nollaamaan yksin, pre-baby aikana kun latauduin nimenomaan yksinololla. Talvilomalla meiän molempien ollessa kotona, sain nukkua enemmän ja muutenkin useampia pieniä hetkiä päivässä “taukoa” kaikesta, ja selvästi voin paljon paremmin (shocking). Se herätti siihen että ois kiva jos normaalistikin olisi tuollainen olo. Tiedän että kaikkea ei voi optimoida mutta jos ees hieman useemmin saan omaa aikaa ja sitä kautta jaksamista arkeen niin se on wörtti. Eli oon sitä nyt yrittänyt muistaa pyytää ennen kuin tilanne on sos.
Toinen mullistava ymmärrys uuden vuoden alkuun on ollut se, että kun tekee asioita mistä tykkää, on oikeasti aika paljon kivempaa! Tavallaanhan oon aina tiennyt ton ja myös toteuttanut elämää sen mukaisesti, mutta jotenkin se on vähän unohtunut tässä yrittäjän ja uuden äidin ruuhkavuosihässäköissä. Miulle on ollut niin tärkeetä jo yli viiden (?!) vuoden ajan että asiakkaat on tyytyväisiä ja saavat hyvää palvelua, joten oon tavoitettavissa ja saatavilla lähes aina. Sitten syntyi N ja mikään ei oo ollu tärkeämpää kuin hänen tarpeet > oon saatavilla kotona 24/7, myös töiden ohella. Mie ja miun omat jutut on siirtynyt siis luontevasti kokoajan alemmas tärkeysjärjestyksessä, ja vaikka niinhän se meneekin, niin en halua silti lamaantua siihen ja voida huonosti. Note to self; on ok ajatella itseäkin olematta itsekäs.
Mitä siis teen kun saan omaa aikaa ja teen mitä lystää? Ilmeisesti aloitan siivoamalla, mikä ei kuulosta täysin tälle yksilölle ominaiselta, mutta let’s roll with it. En nyt mitään massiivista siivousurakkaa aloittanut vaan laitoin tavarat paikoilleen ja pyykit koneeseen, halusin luoda seesteisen ympäristön itelleni. Toinen asia minkä halusin heti laittaa vireille oli Vintediin myynti-ilmoitusten tekeminen. Miulla oli kirppispöydän jäljiltä vielä myytäviä tosi hyväkuntoisia vauvanvaatteita joten tein niistä setit ja laitoin myyntiin. Oon niin innoissani nyt kaikesta kodin järjestelystä ja kaappien tyhjentämisestä että teki mieli etsiä kaikkea muutakin myytävää! Mutta annoin nyt vielä toistaiseksi tämän jäädä tähän, tuli kuitenkin hyvä ja aikaan saanut mieli jo noista. Kun myynti-ilmoitukset oli tehty, laitoin kynttilät palamaan ja asettauduin sohvalle, ulkona pyrytti lunta ihan hulluna ja muistutti miuta vuoden takaisista loppuraskauden kuvauksista mitkä otettiin meiän kotona/takapihalla. Ulos en suunnitellut meneväni mutta ikkunasta sitä kyllä fiilistelin. Kotona ei ollu ruokaa enkä todellakaan aikonut käyttää aikaani sen tekemiseen (ruuanlaitto ei oo miun rentoutumistapa), joten wolttasin itelleni uuniperunasetin picnicistä, ja onneks jääkaapissa oli vielä daimkakkua niin oli herkkujälkkärikin kruunaamassa hetken. Katoin leffaa, selailin koneelta asioita mitkä inspiroi ja kunhan vaan olin.
Iltapäivällä huomasin pitkästä aikaa kummallisen tunteen, miulla oli tylsää! Siis en edes muistanut miltä se tuntuu, ettei oikeasti oo mitään mitä ois pakko tehdä ja vaikea keksiä mitä sitä sitten tekisi. Hetken mietin että otanko läppärin vielä esiin ja kirjoittelen vaikka tätä blogia, mutta sitä kerkeen toisaalta tekemään pieniä aikoja välillä muulloinkin. Sitten muistin mitä oon jo pitkään halunnut tehdä mutta se ei oo mahdollista vauvan kanssa tai tunnu järkevältä niin lyhytkestoisessa ajassa kuin tunnin päikkäreiden aikaan tehdä; kasata palapeliä! Niinpä kannoin kynttilätarjottimen keittiöön ja alotin kasaamisen. Saatiin miun siskolta 1000 palan palapeli missä kuvana on maisema Santorinilta, kun hän muisti että oltiin siellä häämatkalla. <3 Vitsi miten siivillä aika meni, ja kuinka ihanaa oli omistaa kaikki ajatukset tollaselle asialle ilman häiriöitä. En tietenkään kerennyt saada sitä valmiiksi mutta pääsin hyvään vauhtiin ja huomasin jo siinä tehdessä kuinka rentoutuneeksi se miut sai. Sitten alkoikin olla ilta ja perhe tuli kotiin, mikä oli ihanaa kun kerkesi vähän tulla ikäväkin. N nukkui jo, mutta pääsin siirtämään hänet omaan sänkyyn tuhisemaan ja koti tuntui taas parhaalla tavalla täydeltä. Onneksi otin oman ajan ja koin nää kaikki tunteet, tuli hyvä mieli ja jaksavainen olo taas!