Plaah mikä marraskuu

Vuorossa räntti viime viikoista, raskausviikoista 29-32. Oon ollut flunssassa reilu kolme viikkoa ja alkais kyllä riittämään jo. Tää alkoi pienellä kurkkukivulla ja lievällä räkäsyydellä, sitten oireet voimistui ja sain molempiin silmiin silmätulehduksen. Muutaman kotipäivän jälkeen ajattelin et kyl tää nyt on jo voiton puolella, pääsin siinä kohtaa onneksi lähtemään kauden ensimmäiselle kisamatkalle tanssijoiden kanssa, mutta reissun jälkeen taas otettiin takapakkia vaikka iisisti otinkin. Töissä oon nyt käynyt kun sen verran lievänä oireet pysyy mutta ei tää vaan tunnu lähtevän mihinkään. Yöt on kaikista pahimpia, kahteen puoleen viikkoon heräsin 1-3 tunnin välein joka yö joko siihen että happi loppuu, päätä särkee, pitää niistää tai sillon silmätulehduksen aikaan kun sitä märkää oli levinnyt pitkin poskia, silmät oli muurautunu umpeen ja luomia painosti. Nyt on ollut kolme pikkusen parempaa yötä takana ja oon herännyt vaan noin 1-2 kertaa mikä tuntuu jo voitolta. Oon vaan kokoajan niin väsyny, eikä tää kahdeksannella kuulla raskaana olo ainakaan piristä.

Muutenkin raskaudessa on nyt saavutettu sellanen vaihe että kaikki tuntuu vaikeelta ja hitaalta, liikkuminen on haastavampaa ja kyljen kääntäminenkin vaatii jo jonkinnäköistä suunnittelua. Tällä viikolla vauva painaa keskimäärin 2kg ja siihen kaikki muu raskauden aikanen lisäpaino niin ei tää kroppa oikeen omalta tunnu, vaikka tuo masu söpö onkin. Se on tietysti vaikuttanut paljon omaan kehonkuvaan ettei ole nyt pitkiin aikoihin pystynyt tekemään itelle mieluisia asioita kuten treenaamaan, ja mielialat on sen takia aika alhaalla. Kaipaisin vaan sellasta tavallista elämää ja arkea enkä vaan selviytymistä ja jatkuvaa levon tarvetta. Työpäivät vähenee hurjaa vauhtia ja nyt jo ikävöin kaikkea mikä jää tauolle keväälle, tykkään miun työstä niin paljon että tuntuu vähän pahalta olla pois vaikka tiedänkin kuinka ainutlaatuista on sitten olla kotona vauvan kanssa. Haluisin nää viimeset viikot tehdä täysin rinnoin nautiskellen kaikki mitä vielä tehtävänä on, ja sen takia varmasti tää flunssa nyt ketuttaakin niin vietävästi.

Paras asia tässä koko marraskuussa on se että se loppuu lauantaina. Ja se että joka päivä ollaan lähempänä pienen syntymää, mitä odotan niin paljon! Oon jo alkanut pikkusen miettimään sairaalakassin sisältöä ja päässä tehnyt listaa tarvittavista pienemmistä hankinnoista ennen hänen tuloa. Tuollaset listat kyllä konkretisoi tulevaa ihan hulluna, ja odotus sekottuu jännitykseen kun rupeen miettimään lähestyvää vuoden vaihdetta. Ei aikaakaan kun nuo pienet jalat mitkä monottaa parhaillaan miun palleaa on tällä puolella rimpuilemassa noissa maailman söpöimmissä pienissä vaatteissa. Tätä miettien koitan selvitä näistä koettelevammista vaiheista.