Raskauden aakkoset

A Armollisuus itseä ja omaa kehoa kohtaan. Raskauden vaiheesta riippuen tää on ollut ajoittain tosi vaikeaa, ensimmäisen kolmanneksen lopulla ja toisen alussa kun ei vielä ulospäin näkynyt muutoksia kehossa, oli turhauttavaa että ei siltikään enää jaksanut tehdä kaikkia samoja juttuja kun ennen. Ajattelin ehkä että se kaikki rajoitteisuus tulee vasta masun myötä mutta näin ei valitettavasti ollukaan. No nyt sitten kun oikeasti toi mahan kokokin stoppaa liikettä menee hermo helposti pienemmissäkin arkijutuissa (sukkahousujen pukeminen, not fun) ja kieltämättä olo on valtava. Preggo brain myös on välillä ihan käsittämätön, yrityksestä huolimatta on päiviä kun pää ei vaan pelitä, asiat unohtuu ja kaikki on vaan seis. Toisaalta taas ei oo koskaan ollu helpompaa priorisoida lepo ja muistaa että aina ei tarvitse olla ja antaa 100% kun tietää ettei se oo vaan itelle vaan myös tälle mukana kulkevalle pienelle. Opettavaista tää matka ainakin on ollut tässä asiassa.

B Blogin pitäminen on tuntunu jotenki super hyvältä nyt tässä odotuksen aikana! Uskon että tuun palaamaan näihin raskaus ajan postauksiin paljon sitten ku vauva on jo syntyny ja alkaa unohtumaan miltä tuntu olla raskaana. Toivon että tää pysyy myös sellasena hauskana “omana aikana” vauva-arjessakin.

C Sektion mahdollisuus pyörii välillä mielessä, oon ollu itse seuraamassa tällaista synnytystä ja muistan sillon pitäneeni sitä ahdistavana että vaan makaa paikallaan tuntematta (fyysisesti) mitään ja hallitsematta tilannetta. Nyt suhtaudun asiaan ehkä neutraalimmin koska en usko että voisin muutenkaan “hallita tilannetta” yhtään sen enempää, ja jos siihen päädytään niin se on varmasti oikea ratkaisu sillä hetkellä. Voi kun vois etukäteen tietää mitä tulee tapahtumaan.

D Discon tanssimista on niin ikävä et se välillä pistää harmittamaan. Toivon että pääsen jossain kohti vielä tanssimaan niin kuin ennen!

E Ensikohtaaminen, tää on mielessä nyt paljon ja en malta odottaa! Haluisin tilata ajan pysäytyksen siihen hetkeen, ei varmasti oo montaa tilannetta elämässä jolloin kokee sellasia tunteita. Ja se että nään Mikon ekan kerran meiän vauvan kaunssa, itkettää jo nyt.

F Fyysinen palautuminen jännittää etukäteen enemmän kun henkinen vaikka tiedän että myös henkisellä puolella pitää tehdä jonkin verran töitä raskauden jälkeen ja vanhemmuuden myötä. Varmasti oman elämäntyylin, työn ja raskautta edeltävän ajan vaikutuksesta kuitenkin tuo fyysinen puoli mietityttää, tiedän että turha sitä on etukäteen murehtia mutta kyllähän se nyt aika moneen asiaan vaikuttaa jos kroppa ei kykene pitkiin aikoihin siihen mihin toivoisi.

G Glykyrritsiini, syy miksen saa syödä salmiakkia tai lakritsia. Himoitsemani lakritsi- ja turkinpippurijäätelö ja kaikki mustat karkit irttarihyllyllä jää kauppaan jotta en tahallisesti altista meiän muksua mahdollisille käytös- ja muistihäiriöille. Surullista mutta ilmeisen tarpeellista vielä hetken. Älkää sit ihmetelkö kun turkinpippurijäätelö loppuu kaikista kaupoista tammikuun aikana.

H Hengästyminen on kyl yks turhauttavimmista raskauteen liittyvistä asioista! En ajatellu että tää ois ees mikään ongelma mut tuntuu välillä puhuessaki happi loppuvan jos oikein pääsen vauhtii, ja saati sit liikkuessa. En oikeestaa muuten koe et ois kunto heikentyny tai muuta, mut hieman haastavaa välillä olla kun ei enää happi kulje.

I Imetystyyny oli tosiaan ensimmäinen ostos mitä tein raskauteen ja vauvaan liittyen (jos raskaustestiä ei lasketa), ja aivan parashan se on ollu nyt nukkumisen apuna. Oon jo ennen raskauttakin ollu sellane takiaisnukkuja et nukun paremmin jos halaan vaikka peittorullaa tai tyynyä, mut nyt en vois ees nukkua mitenkään muuten ku tuntuu et koko vartalo painuu johonkin ihme kasaan mistä en enää pääse pois. Luulen että tää jää meiän sänkyyn myös tulevaisuudessa, heh.

J Järjestelmällisyys on piirre/tapa mitä en oo kokenu omaavani ihan hirveesti aiemmin, mutta tässä raskauden myötä se on kyllä lisääntyny huimasti. Huomaan tän kotona ja töissä ja oikeastaan kaikessa. En tiiä onko tää osana vanhemmuuteen kasvamista vai sitä, että se oman jaksamisen ja kykenevyyden rajallisuus pakottaa optimoimaan kaiken ja ennakoimaan myös tulevaa jaksamista. Otan tän kyllä vastaan ilomielin, koska nautin järjestyksestä vaikken sitä oo osannut aina luoda.

K Koti on ollu vielä tavallistakin tärkeempi turvapaikka tänä aikana, ja oli tosi raskasta sillon alkuraskaudessa remontin keskellä kun tuntu ettei oo sitä rauhaa ja omaa paikkaa. Pelkäsin sillon jossain vaiheessa et mitä jos tästä ei koskaan tulekaan sellaista, mutta onneksi se osottautu turhaksi peloksi koska oon jo niin kiintyny tähän taloon. On sellasia päiviä että kaikkialla muualla on haluamattaan “paljaana” tän raskauden kanssa, sitä tuodaan paljon keskusteluihin mukaan, vatsaan kiinnitetään huomiota ja kysellään kaikkea, mikä on välillä täysin ok, mutta on myös paljon sellasia hetkiä että toivoisin vaan omaa rauhaa koko asian ympärille. Tuntuu että koti on ainut paikka missä tää on taattu.

L Liikkeet on edelleen raskauden ihanin asia, ne saa aina miettimään minkähänlainen pieni ihminen sieltä on tulossa.

M Muutokset, kaikki mitä voi jo etukäteen käsittää ja siihen päälle ne mitä varmasti ei oo voinut edes tajuta ennen kun hän sitten syntyy. Etenkin yön pikkutunneilla kun heräilen millon mihinkin alkaa mielessä pyöriä asioita mitkä ei vaan tule ikinä palaamaan samanlaiseksi kun ennen lasta, paljon on niitä positiivisia juttuja mutta myös sellasia mitkä tuo haikeen fiiliksen. On tää aikamoinen murroskohta elämässä.

N Nimien valinta, no biggie mut toinen kantaa sitä oletetusti koko elämänsä. Meillä on ollut jo pitkään tiettyjä lemppareita, mutta haasteeksi on tullut se että lähinnä miulla osa on mennyt vähän “pilalle” kun kohtaan samannimisia ihmisiä ja sitten yhdistänkin nimen heihin enkä osaa enää kuvitella että oman lapsen nimi olisikin se… Onneksi hänen syntymänkin jälkeen on vielä aikaa näitä miettiä!

O Onnellisuus siitä että saan olla just tän tulevan tyypin äiti. Täytyy sanoa että en oo mitenkään haaveillut vanhemmuudesta koko elämääni tai edes pitänyt sitä isona prioriteettina kun on oon päätöksiä ja suunnitelmia tehnyt. On ollut siis tietynlainen matka edetä tähän pisteeseen, että hän on tulossa ja siihen että oikeasti haluan tätä näin paljon. En osaa ees kuvitella nyt mitään parempaa kun että hän kohta köllöttää tässä miun sylissä (syntyis jo).

P Parisuhteen kasvua ja muutosta on ollu erikoista seurata tässä raskauden aikana. Ollaan vieläkin myö ja tehään meiän juttuja mut kyllä sitä jo huomaa että vauvan tuleminen tuo ihan omaa perspektiiviä kaikkeen. On odotuksia, toiveita, ajatuksia, suunnitelmia ja myös epävarmuuksia siitä millaista perhe-elämää aletaan pyörittämään. Ja ehkä se suurin toive että oltais myö vielä tän kaiken jälkeenkin, ettei kadotettas toisiamme matkan varrella.

R Rahan meno, mitä lähemmäs synnytystä ollaan menty sitä enemmän hankittavia asioita on pompsahellut mieleen ja vaikka edelleen ajattelen että hyvin vähällä pärjää niin eipä meillä oo ollut mitään noin pienelle ihmiselle valmiina. Onneksi tosiaan löytyy hyvää tavaraa käytettynä mutta jos haluaisi tai pitäisi ostaa kaikki uutena niin huhhuh.

S Synnytys, siihen valmistautuminen henkisesti ja fyysisesti on ollut mielessä raskauden puolesta välistä alkaen kokoajan enemmän. Tavallaan en oo hirveen huolissani, mutta kyllähän se on täysi kysymysmerkki että mitä siellä sitten tulee tapahtumaan ja se tekee valmistautumisesta vaikeaa.

T Treenit on ollu jotenki tosi voimaannuttavia nyt raskausaikana, etenkin mitä pidemmälle ollaan edetty. Treenit on ylläpitäviä ja näen tärkeimpänä sen, että keho pysyy liikkeessä mahdollisimman pitkään. Ootan myös innolla (ja tavallaan pelolla) synnytyksen jälkeisiä treenejä, miltä oma keho tuntuu ja kuinka palautuu. Haaveilen jo lantionnostoista, hypyistä ja kaikesta mitä voi tehä vatsamakuulla.

U No ne ultrat ku ollaan päästy häntä näkemään ja saatu ekoja kuvia hänestä, en kestä. Vähän harmittaa ettei tässä loppuraskaudesta enää oo ultria, mutta onneksi ei mene enää kauaa niin nähdään ihan livenä.

V En tiiä miks tästä ei tuu nyt muuta mieleen ku loputtomat virtsanäytteet, en ollu muistanukkaa omilta terveydenhoitaja-ajoilta että jos on vuoden sisään raskautumisesta ollut vti niin näytteitä pitää viedä labraan joka kuukausi. Itellä tietenkin tuli bingo tästä ja tuntuu et oon kokoajan viemässä purkkia johonki. Pitää muuten laittaa seuraava jo kalenterii ettei unohu.

W Edelliseen liittyen wc:ssä ravaaminen on ollut real deal, ja tilanne myös muuttuu nopeasti kriittiseksi kun hän oikasee itsensä nopeasti...

Y Yrittäjyys loi ja luo omaa aikatauluaan tähän odotuksen oheen, on todella paljon asioita mitä piti töiden osalta saada järjestykseen ennen lapsen syntymää ja kyllä miuta jännittää edelleen onko homma niin hoidossa kun toivoisin. Haluan vapauttaa kaiken ajan ja energian vauvalle mutta se vaatii monen asian delegoimista muille, eikä se yli neljä vuotta yksinyrittäjänä toimineena ole helppoa sekään.

Ä Äiti, mami, mam, mikskä miuta sit kutsutaan tuon pienen toimesta? Tuntuu oudolta ajatukselta et joku huutelis täällä äitiä ku edelleen itse huutelen omaa äitiä aina jos ollaa samassa paikassa, ja kissoillekki oon mam. Äiti kuulostaa nii viralliselta ja siltä et homma ois jo hallussa, ehkä valmistun äitiksi sit vasta myöhemmin?

Ö Öökki, mein pienen tyypin “työnimi” alkuraskaudesta asti. :D Missään vaiheessa ei oikee lähteny sellaset söpöt hemmottelunimet ja tää tuntu etenkin liikkeiden tuntemisen myötä jotenkin osuvalta. Saa nähdä kuinka kauan hän tätä nimeä kantaa!