RV 33-36
Oivoi kuinka paljoilta noi viikot jo kuulostaa vaikka samalla toivoisin että olisi jo tammikuu. Vointi on ollut näille viikoille jotenkin yllättävän energinen muutamaa väsymyspiikkiä lukuunottamatta. Sain ihan uutta vaihdetta silmään siitä kuinka vähän aikaa enää on jäljellä elämää pelkkänä minänä ennen lasta. Loppuviikosta tein viimeiset tanssivalmennukset ennen virallista raskausvapaata ja täytyy myöntää että on vähän tyhjä olo, vaikka valmentamaan tulen jo tuossa keväällä mutta onhan tuo määrän tiputus melkonen, 25:stä viikottaisesta tunnista muutamaan. Ja kun ei voi vielä yhtään tietää milloin seuraavan kerran palailen samalla intensiteetillä töihin kun mitä nyt on jo useamman vuoden tehnyt. Tiedän että tää tekee myös tosi hyvää, koska oon oikeesti eläny ja hengittäny yrittäjyyttä ja jossain vaiheessa se ois joka tapauksessa pakko tasapainottaa vaakakuppia muun elämän kanssa. Muutos on silti aina vähän vaikeeta.
Viime viikkojen myötä oon huomannut hieman jo ajoittaisia turvotuksia jaloissa ja sormissa, tietysti vatsan kasvua entistä nopeampaan tahtiin, parit harkkasupistukset sekä mielen kypsymistä siihen että vauva oikeasti saapuu melko pian. Kotona valmistautuminen näkyy lisääntyneellä vauvanvaate varastolla (kirppistely on ollu best ja rakastan kaikkii eläinkuoseja!), pinniksen petivaatteiden tuuletuksella ja sairaalakassiin hiljakseen ilmaantuvista tavaroista. Hommasin myös parit imetysliivit ja aiheeseen täysin perehtymättömänä valitsin halvat, helpon oloset ja päällä mukavat yksilöt Lindexistä perus mustana ja valkosena. Toinen mysteerimaailma oli kun tilasin tutteja, otin jonkun ensituttikokoelman erilaisia vaihtoehtoja jotta päässään sitten testailemaan kelpaako joku tai mikään niistä. Eiköhän tässä sit opita vauvan tulon myötä näistäkin lisää. Tilasin alennusmyynneistä myös hoitorepun valmiiksi, se tuli tänään ja ajattelin illalla vielä yytsiä sen läpi. Voisinkin itseasiassa joku päivä kasata tänne vähän kaikkea mitä ollaan hankittu ennen vauvan syntymää ja sit joskus arvioida mitkä oli hittejä ja mitkä huteja!
Tänään kävin neuvolalääkärissä, oli oikein kiva käynti kaikin puolin. Verenpaineet ja hemoglobiini jatkoi samalla radallaan hyvin tasasina, ei oo mitään viitteitä esimerkiksi raskausmyrkytyksestä ja vauva kasvaa omilla käyrillään. Oli jotenkin niin outoa kun puhuttiin jo niin paljon synnytyksestä, sisätutkimuksessa selvisi että hän on jo tosi alhaalla pää edellä tulossa ja kohdunkaula oli lyhyt ja pehmeä eli siinäkin mielessä ei oo enää mahottoman pitkä aika h-hetkeen. Synnytysvalmennuksessahan ei tosiaan olla käyty ja katotaan keretäänkö sinne edes mennä, paikka on tuttu ja kivunlievityksestä ynnä muusta kyllä varmasti saadaan infoa ihan siinä synnytyksen yhteydessäkin niin ei olla otettu tästä hirveetä stressiä. Oon ollu tän koko raskauden ajan ja vielä loppua kohti enenemissä määrin sillä ajatuksella että pärjään ehkä jopa paremmin kun en saa liikaa informaatiota ja lue kaikkea mahdollista. Tiedän että tää vauva syntyy parhaalla ammattilaisten arvioimalla tavalla ja meistä pidetään varmasti tosi hyvää huolta.
Fyysisesti oon tosiaan jopa paremmassa kuosissa kun ehkä kuukausi sitten, osittain varmasti vaikutti se sairastelu ja toisaalta myös se että hän on nyt laskeutunut alemmas ja antanut tilaa taas ylös. Toki vielä kun hän siellä oikoo niin kylkiluut on ajoittain melko kovilla, mutta edelleen vaan tykkään noista liikkeistä niin paljon kun tuntuu että hän kertoo juttujaan sillä tavalla.
Nyt aiotaan rauhottua joulun viettoon hyvin vähillä suunnitelmilla, kaivataan sellaista kotona rauhottumista ja ihana viettää aikaa kahdestaan + kissojen kanssa nyt kun työtahti hidastuu. Meillä on agendana katsoa parit lemppari leffasarjat läpi ja mie haluaisin ehkä vähän kasailla palapelejä yms. Sain paljon lahjoja kaikilta ihanilta valmennettavilta ja niissä oli myös erilaisia suklaaboxeja mistä riittää maisteltavaa iltasin, nams! Ihanaa joulua kaikille. :)