Kisamatka vauvan kanssa
Jönnityksellä odotettu viikonloppu on nyt takanapäin, nimittäin oltiin Turussa discokisojen merkeissä ja tämä oli eka työmatka synnytyksen jälkeen sekä eka reissu vauvan kanssa. Tiedettiin jo syksyllö nämä viikonloput millon lähdetään tien päälle, mutta etukäteen pystyi vain arvailla minkälaista se tulee olemaan. Miulla ei missään vaiheessa ollut ajatustakaan jättää kisoja väliin raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen ellei olisi joku ihan pakottava syy, luotin siihen että kyllä myö selvitään tavalla tai toisella kuitenkin ja on ne pienemmätkin vauvat matkannu pidempiäkin matkoja. Yritin lähestyä tätä reissua siis samalla ajatuksella kun kaikkea muutakin vauvan kanssa; kaikki tulee menemään hyvin kunnes toisin todistetaan.
Lähettiin matkaan hyvissä ajoin perjantaina vaikka meillä ei sille päivälle ollut muuta suunnitelmaa kun päästä Turkuun, ei vaan haluttu että menee liian myöhään sinne saapuminen. Alku oli lupaava kun N nukkui puolet matkasta ja heräsi vasta kun pysähdyttiin tarkotuksen mukasesti syötölle ja vaipan vaihtoon, sitten päästiin taas pari tuntia ja yhet pienet itkut kerkesi tulla ennen määränpäätä mikä sekin ratkesi syötöllä rekkaparkissa, täydellistä. Oltiin niin ilosia että matka meni hyvin ja päästiin viettää ilta vaan hotellilla rentoillen, woltattiin meille mäkkäristä ruuat ja katottiin telkkarista hömppää. Yöt reisussa meni oikeastaan samalla kaavalla kun kotona, nukkumaan N kävi kasin maita ja kahella syötöllä mentiin, aamuyöstä itketti mutta se helpotti sitten sylittelyillä. Otettiin vauvan sänky varauksen yhteydessä mutta tuntu paremmalta pitää hänet vieressä kun on vieras paikka ja matkustus takana, niinpä N saikin ekan kokemuksen hotellisängyssä nukkumisesta.
Päivisin mie olin kisapaikalla aina muutaman tunnin kerralla ja pojat vietti aikaa hotellilla, N söi pullosta niin kun miun työiltoina ja meno oli perus leikkimatolla ihmettelyä sekä kirjan katselua. Lauantaina kerettiin olemaan lähes koko päivä kolmistaan kun meiän tanssijoiden sarjoja oli vain aamupäivästä. Nukuttiin koko perhe päikkärit, lähdettiin kiertelemään kauppakeskukseen ja illalla syötiin hotellin raflassa. Ei oikeastaan olla vietetty tuollaista aikaa yhdessä kertaakaan vielä ja oli kyllä ihanaa, vaikka ravintolassa syötiinkin vuorotellen toisen kävellessä ja rauhotellessa itkevää pientä. Sunnuntaina oli pidempi kisapäivä ja saatiin onneksi myöhästettyä hotellihuoneen luovutusta muutamalla tunnilla niin, että Mikko ja N sai odotella siellä kisapäivän päättymistä eikä tarvinnut lähteä mihinkään muualle. Kotimatkalle päästiin vasta iltapäivällä neljän jälkeen mikä yleensä on meillä päiväunetonta aikaa, aluksi N tuijottelikin kopassa valoja ja varjoja mutta kyllä ne silmät taas painuivat kiinni varmaan vartin jälkeen. Sitten hän vetikin sikeitä yhtä pysähystä lukuunottamatta kotiin asti. Oltiin kaikki niin poikki kun pöästiin kotiin että unta jatkettiin lähes saman tien.
Tavallaan oli tosi helppoa yhdistää tuo kisa(=työ)matka perhe-elämään, mutta välillä tuli sellanen tunne että haluaisi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Olisin hirveästi halunnut olla enemmän kisapaikalla katsomassa kisoja ja viettämässä aikaa miun tanssijoiden kanssa, mutta toisaalta jo siinä muutamassa tunnissa tuli halu lähteä hotellille poikien luokse. Aikataulut oli haastavin osuus, ensimmäistä kertaa jouduin menemään täysin ulkopuolelta määrätyn mukaan ja mahduttamaan vauvan kanssa olon siihen sopiviin rakoihin, kun normaalisti tilanne on toisinpäin. Jos jotain oon tässä viimeisien viikkojen aikana kuitenkin huomannut niin meiän vauva on ainakin toistaiseksi tosi tilanteeseen mukautuva, ollaan hyvällä menestyksellä alotettu nukutukset omaan sänkyyn, lopetettu rintakumin käyttö ja lisätty kotoa poistumisia päivään eikä mikään ole tuottanut sen suurempia harmituksia, ei siis yksi Turun reissukaan vaikuttanut tuntuvan missään. Vaikka viikonlopusta ei jäänyt kovin levännyt olo niin silti oon tosi hyvillä fiiliksillä koko reissusta. Ja vitsi miun tanssijat on täyttä kultaa, he hoitivat kaiken mallikkaasti niin ettei miun tarvinnut huolehtia heidän pärjäämisestä ja lavalla jokainen oli upea ja veti hyvän suorituksen! Toukokuun kisoja odotellessa, sillon suunnataan Helsinkiin ja N tietenkin taas matkassa mukana.