Kuulumisia

Onko enää olemassa aikaa mikä ei tunnu menevän todella nopeasti? Ja paheneeko tämä vain mitä enemmän ikää tulee vai oonko jo saavuttanut sen tunteen ja nyt kaikki on jatkossa tätä? Tuntuu että sanon joka päivä viikon menneen hujauksessa, ja silti oikeasti totean sen varmaan vain kerran viikossa. Tavallaan oon kiitollinen siitä että aika ei matele, ehkä tää koko koronapainajainen menee siten nopeemmin ohi. Samalla kuitenkin hirvittää ajatus siitä että vaikeampia aikoja saattaa olla edessä enkä ole valmis niihin… Noh, näillä mennään mitä saa, rukoilen vaan että olen kaiken tämän jälkeen vielä yrittäjä ja että asiakkaat löytävät samaa hyvää fiilistä ja liikunnan iloa meiän tiloissa, mitä itekin koen siellä. Valehtelisin jos väittäisin ettei tämä kaikki tule mieleen myös yöllä, näen paljon unia missä teen töitä ja kokoajan kaikki vaan kaatuu niskaan mutta yritän keksiä kaikkea uutta miten homma pyörisi. Ei siis aina ole niin levännyt olo vaikka saankin nukkua pidempään. Onneksi nyt on ollut aina aurinkoista kun oon herännyt niin tuntuu toiveikkaammalta nousta uuteen päivään.

Koronan lisäksi miulla on mennyt aika miettien normaaleja työkuvioita, tehden koreografioita ja treeniohjelmia, sekä kärsien aivan jäätävästä niskakrampista. Tein ilmeisesti viime viikolla liian antaumuksella yhtä tanssisarjaa treeneissä sillä viikkoon ei tarvinnut miettiä pään kääntämistä tai nukkumista ilman särkylääkkeitä. Siitä onneksi selvittiin levolla, kevyillä venytyksillä, hieronnoilla ja kevennetyllä treeniviikolla. Tällä viikolla oon lähtenyt treenailemaan kohtuu normaalisti ja on tuntunut niin hyvältä tanssia taas kunnolla, noin pienenkin tauon jälkeen huomaan kuinka paljon hyvää tanssi tuo miun elämään. Eilen illalla sattu taas pieni vahinko treeneissä, tulin jotenkin oudosti hypystä alas ja jalkapöytää pakotteli jonkin verran. Tänä aamuna se on ollut kuitenkin melko normaali ja epämukavaa tunnetta tulee vain jos siirrän painoa ulkosyrjälle. Eiköhän se siitä helpota *sormet ristiin*.

Kivoimpia juttuja viikon sisään on ollu kotona järjestyksen myllääminen! Olemme haaveilleet omakotitalosta ja miettineet milloin olisi hyvä aika etsiä sellaista ja mahdollisesti remontoida. Nyt kuitenkin yrittäjäksi siirtymisen myötä ei tunnu järkevältä tehdä niin isoa muutosta, joten ruvettiin viikonloppuna pohtimaan miten viihdyttäisiin tässä nykysessä kolmiossa pidempään. Päätettiin vaihtaa makkari ja vierashuone päittäin, niin että nukumme nykyään pienemmässä huoneessa ja vuodesohva, toinen telkkari ja kaikki harrastehärpäkkeet löytyy isommasta huoneesta. Siirrettiin myös työpöytä eteiskäytävään mikä meillä menee koko kämpän halki, ja päässä olevaan vaatehuoneeseen muokattiin oikeasti vaatehuone. Aikasemmin se oli vain säilytystilana ihan kaikelle, mutta se ei oikein toiminut ja nyt omassa makkarissa ei ole tarpeeksi säilytystilaa vaatteille, joten tämä kävi järkeen. Kaikki tavarat alkaa löytää paikkansa ja koko koti tuntuu nyt sopivammalta meiän elämään! Aiempi sisustus oli ehkä avarampi ja vieraanvaraisempi, mutta arkielämässä saamme näin neliöistä enemmän irti.

Kissat on ottanut lähinnä rentoa, nauttineet kevätauringon lämmöstä ja etenkin siitä että kotona on ollut huomattavasti enemmän seuraa nyt kun viime kuukausina. On ollut hauska seurata heiän suhtautumista kodin järjestyksen vaihtamiseen, etenkin sitä kuinka he nauttivat sekasorrosta ja kaikesta normaalista poikkeavasta. Sunnuntaina kun alettiin pistää tavaroita sekasin kaverit seurasi vieressä silmä tarkkana ja otti uusia makoilupaikkoja kaikesta mikä ei ollut enää alkuperäsellä paikalla, etenki laatikot ja kaikki pehmeet asiat best. Iltapäivästä alko silmät luppaamaan ja molemmat oli ihan poikki, pienet raasut. Seppo on edelleen vähän hämillään, alkuviikosta kun hää heräili päiväunilta näytti ihan ku ei ois tienny missä on, korvat ja häntä luimussa kierteli paikkoja ja oli ihan jännittyny kokoajan. Siiri taas on vaan onnen omiaan kun on paikkoja missä nukkua ja pientä pöhinää kotona. Vitsi miten tylsää arki ois ilman näitä pieniä.

Tällä viikolla edessä on vielä personal trainer valmennus ja treeniohjelmien tekoa, tanssivalmennuksia, ja koreoiden suunnittelua. Miulle tuli uusi kisaryhmä joten pääsen tekemään taas pidempää koreota, jee! Meillä oli siis alunperin pienryhmän kanssa tähtäimessä huhtikuun alulla sm-kilpailut mutta koronan takia ne siirtyi syyskuulle ja siitä aukesikin mahdollisuus tehdä vielä muodostelmakin samoihin kisoihin. Oon niin innoissani että pääsee taas kilpailemaan ja mahtavaa kun mukana on niin taitavia tyyppejä. Mutta joo, nyt lopettelen tätä criminal mindsin kyttäämistä ja rupeen valmistautumaan töihin, respatunteja olis tälle viikolle vielä yhdeksän ja siinä sivussa kirin toimistohommia. Palaillaan!