Maitojunalla kotiin

Lähettiin torstaina perinteisesti loman viettoon mökille, suunnitelmissa oli jäädä juhannuksesta vielä viikoksi ja palailla kotiin seuraavana perjantaina. Joka kesä tuo reilu viikon mökkeily on ollut yksi kohokohdista, ollaan aina nautittu pääosin lämpimistä aurinkoisista päivistä ja vaan fiilistelty olemisesta luonnon helmassa. Odotukset tällekin vuodelle oli kovat ja koin kaipaavani niin paljon irtiottoa kotoa! Nyt kuitenkin kirjoittelen tätä täällä kotisohvalla, palattiin takas jo maanantaina ja vaikka tultiin kyllä autolla niin meininki oli vähän sama kuin sanonnassa maitojunalla kotiin.

Mökille saapuessa oli vielä sellainen olo että jes ihanaa nollata, vähensin myös puhelimen käyttöä tarkoituksella että saan irtauduttua kunnolla kaikesta. Perjantaina oli kohtalaisen hyvä sää vietellä juhannusaattoa, oltiin omalla poppoolla eli kolmestaan + kissat. Köllöteltiin ulkona kun Mikko laitteli paljua, tehtiin helppoa ruokaa ja kikkailtiin niin tyytyväisten kissojen ja N:n kanssa, oli tosi ihanaa. N nukkui hyvät päikkärit ja illalla rauhoittui nukkumaan niin että päästiin paljuunkin ilman kiirettä! Lauantai taas meni miun vanhempien mökillä käydessä, siellä oli koko miun puolen perhe mikä oli tosi kiva ja päivä meni nopeesti. Siellä paljuiltiin yhdessä ja en toivottavasti koskaan unohda vauvan ekaa paljukokemusta, niin lungi bebe, onneks saatiin hyviä kuvia tilanteesta. Sunnuntaina saatiin taas toiset isovanhemmat kylään, rakastan seurata N ja meiän tärkeiden ihmisten välistä kanssakäymistä, niin kiitollinen olo heistä kaikista!

Vaikka päivät oli tosiaan mennyt ihan kivasti ja sateesta huolimatta meillä oli mukavaa ajanvietettä, niin yöt oli aika onnettoman huonoja. N reagoi varmaan vieraassa paikassa nukkumiseen ja vieraaseen sänkyyn heräämällä usein ja ei syöttöjen jälkeen olisi millään halunnut siirtyä takasin matkasänkyyn. Valvottiin tunnista toiseen ja nukuin vaan lyhyitä pätkiä, aamusin Mikko nous vauvan kanssa jo ennen seittemää jotta mie sain nukkua mutta ei hääkään oikein ollut levännyt. Sunnuntaina oli ilta jo aika hiljanen kun mietittiin miten jaksetaan taas yksi levoton yö ja sateiset päivät päälle. Vauvan hoitaminenkin oli jo vähän nihkeetä kun kaikki puhdas alkoi olla loppu ja muutenkin välineistö ei ollut niin helposti saatavilla aina.

Sit todettiin et miksi mennä vaikean kautta kun tiietään että kotona on parempi olla. Nukuttiin vielä yks yö ja alettiin sit aamusta pakkailemaan ja valmistautumaan lähtöön. Ennen kolmea startattiin ja kun päästiin kotiovesta sisään tuli niin huojentunu olo, parasta olla täällä! Mietittiin taas miten ihanaa kun edelleen koti tuoksuu uudelta remontin jäljiltä ja kaikki on niin meiän näköstä, N:llä on kaikki tarvittava ja päästään omaan sänkyyn nukkumaan. Ainut mikä harmitti oli että kissat nauttii mökillä ihan älyttömästi, mutta onneks nykyään kotonakin on paljon tilaa rellestää. Oikeesti rakastan kotia <3 ei siis harmita yhtään että tää meni nyt näin!