Meidän hääpäivä

Kaksi vuotta sitten herättiin ihanaan päivään, oltiin kaasojen kanssa yövytty yhdessä yhden heidän kotona eikä takana ollut mitkään pitkät yöunet. En enää edes muista monelta herättiin, ehkä joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Meillä oli suunniteltu täydellisesti aamu niin ettei tarvinnut lähteä asunnolta mihinkään. Kaksi miun ystävää tuli laittaa meille hiukset ja meikit sinne, joten oli niin rentoa kuin tuollaisena aamuna vaan pystyy olemaan! Tärkeintä itselle oli se, että läsnä oli vain itselle tärkeitä ihmisiä.

Mikko ja bestmanit oli meillä yön, kuuleman mukaan he istuivat bokserit jalassa höpötellen kunnes valokuvaaja tuli meidän luonta kuvaamaan heidän valmisteluja, eli takin päälle laittamista ja rintakukkien asettelua.

Kello kahteentoista oltiin sovittu first look kuvaukset. Tämä oli yksi päivän jännittävimmistä hetkistä, nähdä Mikko meidän hääpäivänä ensimmäisen kerran. Koin silloin ja edelleen että tuo oli myös yksi parhaimpia hetkiä, saatiin olla vähän aikaa ihan vaan kaksin ja tuntu että tää rauhotti vihkimitilaisuuteen liittyvää jännitystä. Kuvattiin koko meidän häätiimiäkin siinä ennen kirkkoa ja oli niin hauskaa yhdessä, nää rakkaat ystävät teki miun ja Mikon päivän eteen ihan hullun työn eikä siitä ois tullut mitään ilman heitä. Ollaan niin kiitollisia!

Kun kello alkoi lähestyä vihkimisaikaa eli kahta, siirryttiin kirkkoon odottelemaan vieraiden saapumista. Kaasot ja bestmanit olivat tietenkin kirkon puolella ohjeistamassa vieraita, myö otettiin muutamat kuvat vielä yhdessä ennen kuin Mikko lähti alttarille odottelemaan. Mie jäin vielä piilottelemaa takahuoneeseen ja tuolloin alkoi kyllä jännittämään taas ja lujaa!

Vihkiminen oli meillä melko lyhyt, kesti noin parikymmentä minuuttia joista kyynelehdin noin kymmenen. En tiedä mikä noissa kirkoissa oikeen on mutta en vaan pysy kasassa siellä kun kaunis musiikki soi ja tuntuu siltä että jotain isoa tapahtuu. Enkä edes oo järin uskovaista tyyppiä. Noh, omissa häissä herkistyminen oli vielä tuplasti pahempi kuin normaalisti mutta siitäkin selvittiin ja meille kirkkovihkiminen oli ihan oikea valinta!

Oli ihanaa kävellä tuolta kirkosta ulos ja nähdä kaikki rakkaat ihmiset ympärillä. Vihkimisen aikana ei samalla lailla pystynyt kiinnittämään huomiota muuhun kuin itse tapahtumaan joten tuntui tavallaan siltä että vieraat olisivat vasta tulleet paikalle. Kirkosta lähdettiin bestmanin ja valokuvaajan kanssa odottamaan että häävieraat pääsevät juhlapaikalle, siinä ei kyllä mennyt varttia pidempään kun juhlapaikka oli melko lähellä, mutta myö nautittiin tuosta pienestäkin hetkestä kahdestaan.

Juhlapaikkana meillä oli vanha vpk talo, koristelut olivat melko maltilliset; kynttilöitä, kukkia, led-valonauhoja ja lehtiköynnöksiä katossa, kultaisia yksityiskohtia kattauksessa ja meidän pöytäpaikan koristeluissa. Juhla oli aivan ihana ja meidän näköinen, vietettiin tiiviisti aikaa läheisten kanssa nauraen, itkien ja tanssien aamuyöhön asti. Heitin kimpun ja Mikko sukkanauhan, leikattiin kakku (voitin polkasun tietenkin), miun rakkaat tanssiystävät yllättivät esityksellä, häätiimi piti puheita, tarjoilut maistui kaikille, vieraat visailivat ja illan pitsapuffa hävisi ennätysajassa! Kaiken kaikkiaan 20.7.2019 oli yksi täydellisimmistä päivistä mitä varmasti tuun koskaan elämään.

Karattiin juhlista kauniin kultaisen auringonlaskun aikaan kahdestaan kuvattavaksi, ja niin kuin nuo kuvatkin, tuo hetki oli koko päivän taianomaisin. Kaikki jännitys oli jo jäänyt taakse, oltiin rentouduttu parhaiden ihmisten kanssa ja meidän päivä oli ollut niin kaunis ja tunnerikas että olisi voinut haleta onnesta. Ei varmaan koskaan tule aikaa jolloin nää kaikki kuvat ei tulis nostamaan kyyneleitä miun silmiin, niistä kiitos Mirella Penttilälle, vahva suositus hänen dokumentaariselle hääkuvaukselle!

Kaksi vuotta naimisissa, ihanaa hääpäivää rakas ♥