Aamutunnelmaa
Heräsin tänä aamuna klo 3:53 kun toinen meiän lellityistä kissoista vaati ruokaa, ja vaikka kuinka yritin tunnin ajan saada unesta taas kiinni ni ei tullut mitään. Tässä sitä nyt sit istun sohvalla, aamun toinen leffa pyörimässä, alotin Prince of Persianilla ja jäin katastrofinnälkäseks joten nyt on menossa Poseidon. Tässä välissä mies kerkes myös herätä ja lähteä töihin, oli aika yllättynyt kun löys miut pirteenä sohvalta kuuden jälkee aamulla kun normaalisti miusta ei saa ääntäkää ulos ennen kasia ellei oo ihan pakko. Käytiin myös Siirin kanssa ulkona, se niin nauttii meiän kanssa hyvistä ilmoista takaterassilla, päivällä on vaan jo niin kuuma ettei se pysty siellä olemaan joten nyt oli hyvä hetki nauttia aamutunnelmasta lähiön heräillessä.
Juhannuksen jälkeen tuntu hirmu pitkältä viis arkipäivää ennenku pääsee taas mökille ja vihdoin useemmaks yöks kerralla, tää onkin eka pitempi mökkireissu kesäaikaan tänävuonna. Mut tänään mietin vaan et miten ne päivät juokseeki näin nopsaan eteepäin, perjantaina jo mennään! Nyt kun töiden puolee on hiljasempaa kerkee kivasti nauttimaan kesästä ja koitan parhaani mukaan ottaa siitä kaiken irti. Ainut että yrittäjänä hiljasuus työrintamalla ei oo valitettavasti vaan positiivinen asia, ja vapaa-aikaa varjostaa huoli taloudellisesta pärjäämisestä. Harmittaa että kaiken muun ollessa niin hyvin joutuu painimaan näiden asioiden kanssa mut tää on ehottomasti se isoin varjopuoli yrityksen pyörittämisessä, ei muutaku syksyä odotellessa..
Selasin huvikseen eilen omaa instagramia parin vuoden taakse aikaan kun olin just jäänyt lomalle viimeisen kerran terveydenhoitajatyöstä ennen yrittäjäksi siirtymistä ja luin niitä kuvatekstejä miettien miltä silloin kaikki se muutos tuntui. Olin kyllä ennen kaikkea innoissani ja onnellinen, tuntu että kaikki on todella mahdollista ja vaikka jännitti pirusti niin en malttanut oottaa tulevaa. Ajatukset yrittäjyydestä on edelleen samat mutta mukana iso hyppysellinen realismia ja ymmärrän todellakin miksei tää sovi kaikille. Samalla kun luin niitä kuvatestejä huomasin jotain mikä jäi mietityttämään enemmän, olin paljon avoimempi ja jotenki pirtsakampi tuolloin. Tai ainakin miulle itelleni tuli sellainen olo, voi olla ettei muut sitä niin huomais ja se vaan heijastaa miun omaa ajatusta siitä miten oon muuttunut tässä vuosien varrella. En välttämättä ihmisenä mut elämäntilanteen muutoksen mukana käytökseltäni, suuntaan energiat nykyään niin eri asioihin etten oo yhtä taipuvaine kommunikoinnissa ja sosiaalisuudessa kuin ennen. Vähän samoja juttuja taas siis pohdin kuin edellisessä postauksessakin.
Nyt kuitenkin aion löytää mielenrauhan asioista mihin en just tällä hetkellä pysty vaikuttamaan ja siirtyä asioihin mihin voin, eli aamupalaan binikeissä terassilla (jotkut asiat ei onneks oo muuttunu). Kivaa kesäistä keskiviikkoa just siulle!