Täällä ollaan

Vielä hengissä ja järjissään! En vaan tajua mihin tää aika menee ja missä välissä kerkeis tehdä kaikkea mitä pitäis tai haluisin. Monta kertaa oon miettinyt että haluun tännekin tulla kirjottelemaan mutta aina joku muu asia on joko pakollisena vienyt sen ajan tai sit oon vaan ollut niin väsynyt että oon käyttänytkin sen ajan nukkumiseen. Mutta nyt, sain kisakoreografiat valmiiksi ja opetettua, kisa-asut tehtyä, yhden kirjasarjan luettua (miettikää kuusi kokonaista kirjaa alle kuukaudessa!), vauva- ja työarjen edes jossain määrin soljumaan niin päätin että it is time.

Viimeeksi kun kirjottelin meillä oli konttaamista harjoitteleva puolivuotias ja nyt meillä on tuen kanssa kävelyä treenaava, sormiruokaileva, maailman isoimman räkätysnaurun omaava 9½ kuinen. Arki on edelleen mayhemia ja nyt jos joskus oon varma että vauhti vaan tulee kiihtymään. Pienestä pitäen N on ollut menevä kaveri ja sillä tiellä jatketaan, toisaalta nyt kun liikkuminen on niin sujuvaa ja taidot karttuneet sen verran ettei jatkuvasti tarvii pelätä kolhuja on aika kiva seurailla ja olla mukana hänen tutustuessa maailmaan. Leikitään paljon legoilla, pehmoleluilla ja autoilla, seuraillaan kissoja ja muutaman kerran on tullut näpäytyksiä liian ronskista käsittelystä, rattaissa viihdytään jo paremmin kasvot menosuuntaan ja juttua tulee mitä erikoisimmilla äänillä. Viikonloppusin käydään edelleen vauvauinnissa ja tänään itseasiassa siirryttiin myöhempään vuoroon eli ei tarvii herätyskellon kanssa pompata ennen seittemää ylös (best). Ollaan pari kertaa oltu kipeenä pienessä flunssassa nyt syksyn aikana mutta tosi vähällä on selvitty, huomaa kyllä hyödyn siitä ettei N käy missään ulkopuolella hoidossa vielä. Vähän on käyty keskustelua siitä millon haluttaisiin hakea päiväkotipaikkaa mutta tuskinpa ainakaan tän kauden aikana, eli ehkä ensvuoden syksyllä? Tai sit ei, tuntuu mahdottomalta suunnitella elämää sinne asti. Nyt on kuitenkin ollut hyvä näin, heitetään kolmena päivänä viikossa läpsystä vaihdot Mikon kanssa ja muina päivinä ollaan sit joko yhdessä ilta ja/tai päivä ellei ole muita menoja.

Töissä on ollut melkosta, ihanalla ja raskaalla tavalla. Oon nauttinut niin paljon koreoiden tekemisestä ja tanssimisesta ja tuntuu et oon löytänyt niin paljon lisää itestäni. Mikä on myös sitten nurinkurista kun välillä on sellainen olo että takki on aivan tyhjä, etenkin jos kotona nukkuminen on ollut normaalia huonompaa. Yksi iso nostattava tekijä tällä kaudella on ollut nuo meiän uudet ihanat tilat, en edelleenkää oikeen usko kuinka upee paikka sitä on tullu tehtyä. Piti ihan lukea edellisestä blogitekstista mitä olin asiasta sanonut ja tosiaan sen verran homma meni vihkoon niistä suunnitelmista, että alotettiin uusissa tiloissa vasta syyskuun alussa. Mikä siinä on et ikinä asiat ei mee just niinku on suunnitellu, tälläkin kertaa tuli sellasia asioita vastaan mihin ei voinut ite vaikuttaa. Noh, onneksi nekin sit selvisi ja oli odotuksen arvoinen! Vielä studion yläkerta odottaa laittamista mutta siihen varmaan vasta kevään puolella pääsen kiinni. Sinne olis tarkotus tehdä toimistoa, miulle ompelutilaa ja pukuvarasto, vapaata työ- ja oleskelutilaa ja varasto. Nyt kuitenkin aika menee muihin töihin. Meillä alkaa kisakausi viikon päästä ja tänään pidettiin tiimipäivä missä pääs vähän kisafiilikseen kiinni, ra-kas-tan discokisajuttuja niin paljon ne tekee miut suunnattoman onnelliseks. Ihanaa päästä ensviikolla taas siihen maailmaan.

Oon paljon haaveillut harrastamisen lisäämistä elämään, lukemisen alottaminen oli iso juttu ja nyt jos pääsen taas kiinni tähän kirjotteluun niin ois super jees. Kuntosalilla treenaaminen taitaa jäädä vielä hetkeksi, tällä hetkellä nukkuminen on niin vähäistä että tanssista ja vaunuilusta tuleva liikunta saa riittää. Sit olisi muutama projekti minkä haluaisin toteuttaa tässä lähikuukausina, mm. kirpputoripöydän ottaminen, siihen liittyen omien vaatteiden läpikäynti ja vähän sellasta oman tyylin etsimistä ja rakentamista samalla. Tuntuu että oon enemmän löytänyt tässä kesän jälkeen sellasta kodin sisustuksellista tyyliä mut pukeutumisen kanssa on vähän sellanen mitäänsanomaton olo. Ehkä teen jotain vision boardia tästä aiheesta tänne joku päivä, se ois kiva! Heti kun on taas aikaa ja jaksamista niin palailen tähän.