Vuoden recap
I’m back! Tai no katotaan mitä tästä tulee, ollut melekonen vuosi ja etenkin tän loppuvuoden jälkeen tuntuu kivalta kirjoitella auki ajatuksia ja tapahtumia. Viime syksynä alkoi itsellä ”the” kausi, nimittäin päätin kisailla ensimmäistä kertaa discosoolossa ja pistää treeenaamisen etusijalle. Ja niin tein, oli rankkaa mutta sen arvoista kun maaliskuussa pääsin ekan kerran lavalle. Tehtiin myös kaverin kanssa duo mikä oli toinen tanssihaave check! Huhtikuussa kisattiin uudelleen ja siihen oli tarkoitus päättää miun kisailut. Itkuhan siellä tuli kun kannusti muita tanssijoita ja mietti et oliko oikeesti viimenen kerta ite kisalavalla. Mutta never say never joten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaa!
Töissä elämä on pyöriny normaalisti, tanssistudion kausi vaihtui ja pidettiin toinen näytös kevään päätteeksi. Näytöspäivät on parhaita! Kuntosalilla on niin kiva puuhastella, valmennan ryhmiä ja yksilöitä viikottain ja omat treenit menee siinä rinnalla epäsäännöllisen säännöllisesti. Kesällä tanssin ollessa enemmän tai vähemmän tauolla tuli treenattua salilla tavotteellisemmin mikä pistää aina miettimään et vitsi kun vois aina treenata näin. Sit alkoikin uusi kausi tänä syksynä ja tanssi vei taas energian ja ajan. En treenaa salilla minkään tietyn ohjelman mukaan mutta sillon kun on aikaa pyrin tekemään aina tietyn tyylisiä voimatreenejä ja vaikka välissä on joskus pidempikin tauko, on voimatasot pysyny hyvin samana tai jopa pikkuhiljaa parantuneet.
Lomailua tähän vuoteen on mahtunut ihan kivasti, viime jouluna pyhät, maaliskuussa ihana irtiotto Järvisydämessä ja kesällä reilu viikon mökkeilyt meiän pienen perheen kesken. Ja käytiihä myö myös ulkomailla pariinki otteeseen, oltiin kaksi yötä Tallinnassa ja lokakuussa viikko Rodoksella! Eli tässä vuoden sisään oon ollut varmaan enemmän aikaa poissa töistä mitä viimeseen kahteen vuoteen ennen tätä. Not bad.
JÄRVISYDÄN • MÖKKIREISSU • TALLINNA
Kaikkinensa aika kiva vuosi, jos ei lasketa tätä syksyä. Tuntuu että ulkona pimentyessä myös muu elämä pimeni poikkeuksellisesti, oma ja muiden kuolevaisuus konkretisoitui pelottavasti ja tuntu pitkään ettei missään ole oikeen mitään järkeä. Vanhat menettämisen ja kuoleman pelot nousi pintaan ja vei myös yöunet mukanaan. Oli yllättävän vaikea keskittyä mihinkään kun päässä pyöri isot kelat kokoajan asioista mihin ei voi vaikuttaa ja samalla yritti pitää kynsin hampain kiinni niistä asioista mitkä tuo itelle normaalisti iloa. Tuntui vaan että vastoinkäymisiä sateli kun näiden lisäksi on ollut fyysisesti paikat rempallaan, palautuminen varmaan miinuksella ja meninpähän myös kaatumaan mikä piti poissa treenaamisesta parisen viikkoa. Huoh. Koen hirveän huonoa omatuntoa siitä kuinka paljon nää kaikki on heijastanut omiin sosiaalisiin suhteisiin ja työntekoon tässä syksyn mittaan, vaikka yritänkin lohduttautua siihen että ihmisiä tässä vain ollaan.
RODOS
Onneksi tietyt asiat on ja pysyy, kotiin pääsee turvaan kaikkea mitä ei pysty tai jaksa kannatella, kynttilän valossa muu maailma hiljenee ja katastrofielokuvat luo uskoa siihen että kaikesta selviää. Nyt kun joulu on jo lähellä (5 päivää, what?!) alkaa töissä olemaan iisimpää mikä mahdollistaa myös omien akkujen lataamisen erilailla. Enää muutamat työtunnit, yksi stand up keikka ja yhdet pikkujoulut minkä jälkeen pakataan kimpsut, kampsut ja kissat ja suunnataan luonnon helmaan viettämään pyhiä. En malta odottaa takkatulia, ulkosaunaa ja avantoa, tulee parasta.