Älä laihduta -päivä
Tänään on Älä laihduta -päivä ja somessa on paljon hyvää keskustelua syömishäiriöistä, kehonkuvasta, trendeistä, ihanteista ja kaikesta aikaamme liittyvästä mikä voi triggeröidä tarpeen laihduttaa. Tää aihe herättää myös miussa paljon ajatuksia, onhan itselläkin taustalla monia monia dieettejä, liikuntaa laihtumisen vuoksi, ulkonäköpaineita ja liikaa muita erinäisiä syömishäiriöille ominaisia toimia. En kuitenkaan halua nyt käydä avaamaan näitä enempää tähän, tärkeintä on se että tänään, eilen ja toivottavasti huomennakaan en ole kokenut tarvetta rajoittaa omaa syömistä tai liikkua pakosta laihtuakseni.
Hieman kuitenkin haluan ottaa kantaa hyvinvointi- ja liikunta-alan ja median vaikutuksia laihdutuskulttuuriin, onhan tää nykyään miun työhön isosti liittyvä asia. Tiedostan että hyvinvointi- ja liikunta-ala on joskus isossa ristiriidassa oikean hyvinvoinnin kanssa, jo pelkästään monien valmennusten nimet, brändien sloganit, sekä yritysten ja ammattilaisten somen ja muun median sisältö luo kapeakatseista ja virheellistä kuvaa hyvinvoivan ihmisen ulkonäöstä. Joku sanoi miulle kun avasin kuntosalini että onpa kiva kun seiniä ei korista kuvat laihoista treenatuista ihmisistä, ensin mietin miksi ihmeessä olisin sellaisia sinne laittanut mutta tosiaan niitähän on tosi monissa kuntokeskuksissa ja kuntosaleilla! Telkkarissa pyörii päivittäin mainos ateriakorviketuotteesta, missä luvataan painonpudotusta jos juo 5 veteen sekoitettua jauhepussia päivässä kiintäen normaalin ruuan sijasta (oksettavaa). Isoiten näkyvyyttä somessa saavat valmentajat ja vaikuttajat jotka markkinoivat mediaseksikkäästi dieettiruokavalioita omilla vatsalihaksillaan, tai treeniohjelmia lavakunnon rasvaprosenteissa olevalla kuvalla. Toki vastuu ei ole vain palveluiden ja tuotteiden tarjoajilla, vaan valitettavan usein tietoa terveydestä ja liikunnasta etsitään ja sitä halutaan ihmisiltä jotka ulkonäöllisesti vastaa eniten omaa ihannetta. Samaan aikaan ammattilaiset jotka ei ulkonäöllisesti vastaa stereotypiaa hyvinvoivista liikkuvista ihmisistä saavat kohtuuttoman määrän kuraa siitä etteivät edusta alaansa riittävän hyvin. Hirveän iso osa tätä koko skeneä pyörii pelkän ulkonäön ympärillä, onko siis ihme että tarvitaan ihan oma päivä kalenterissa muistuttamaan meitä siitä ettei oikeasti tarvitse laihduttaa?
Koska oon tosiaan itsekin liian monta kertaa hurahtanut ostamaan netistä treeniohjelmia sitä myyvän pienen rasvaprosentin pohjalta, ihmetellyt miksi liikunta ei herättänyt mielihyvää tehdessäni vain asioita missä kalorit palaa ja luottanut enemmän hoikkien ihmisten ravitsemusvinkkeihin kuin oikeisiin ravitsemussuosituksiin ja sitten pohtinut miksi joka kerta homma kaatuu ja tulee tunne että lähtee aina nollasta liikkeelle, päätin alalle siirryttyäni etten halua rakentaa uraani niin. Valmennuksia markkinoidessa ja niitä miettiessä en itse koskaan halua luvata asiakkaille 6packia tai pyöreää pyllyä, kapeampaa vyötäröä tai tiettyä määrää pudotettuja kiloja. En myy valmiita ruokavalioita tai suosittele ruokien punnitsemista automaationa kellekään, haluan kyseenalaistaa tarvetta treenata useamman kerran päivässä ja syitä esimerkiksi kuntosalilla käymiseen jos se ei liikuntamuotona ole mieluisa. Tottakai haluan auttaa kaikkia saavuttamaan tavoitteitaan ja tukea missä tahansa matkassa omaan hyvinvointiin parhaani mukaan, mutta en asiakkaan hyvinvoinnin tai terveyden kustannuksella. Miusta on tärkeää että näämme syyt omien toimien ja tavoitteiden takana, laihduttamisen takana. Jätänkin tähän nyt muutaman kysymyksen minkä avulla voi pohtia omia lähtökohtia laihduttamiseen, ehkä niistä herää ajatuksia, tai lisää kysymyksiä.
Laihduttaisitko jos…
Et tietäisi nykyistä painoasi?
Et selaisi somea?
Lähipiirissäsi ei puhuttaisi painonhallinnasta/syömisestä/treenaamisestä?
Et näkisi peilikuvaasi?
Tai kuvia itsestäsi nuorempana?
Peilikuvasi ei muuttuisi mihinkään vaikka muuttaisit syömis- ja liikkumistottumuksia?
Kokisit vartalosi vastaavan yhteiskunnan ulkonäköihanteita?
